Miksi eläinlääkäri ei määrää antibiootteja vain omistajan pyynnöstä?

Moni lemmikin omistaja voi varmasti samaistua siihen, että on joskus tullut pyytäneeksi eläinlääkäriä määräämään tai ainakin salaa mielessään toivonut sen määräävän antibioottia johonkin lemmikin vaivaan. Mutta miksi eläinlääkäri ei määrää antibiootteja vain omistajan pyynnöstä?

Yksikään meistä ei varmasti ole voinut välttyä mediassa aika-ajoin esiintyvältä antibioottiresistenssin uutisoinnilta. Kuulostaa ehkä vähän hankalalta, tylsältä, eikä välttämättä tunnu koskettavan omaa elämää juurikaan. Tällä viikolla WOAH (World Organisation for Animal Health) viettää mikrobilääkeresistenssitietoisuuden viikkoa. Yritän tässä tekstissä avata mitä se oikeasti tarkoittaa myös sinun ja sinun lemmikkisi kannalta, ja millaisia vaikutuksia antibioottiresistenssillä on. Tieto lisää tuskaa, mutta kyseessä on oikeasti suuri maailmanlaajuinen terveysuhka sekä meille ihmisille että meidän lemmikeille.

Mihin antibiootteja tarvitaan?

On totuttu siihen, että antibiootit ovat ihmelääkkeitä, millä paranee lähes vaiva kuin vaiva. Arkikielessä kuulee usein puhuttavan, että ”sain antibioottikuurin”, aivan kuin se olisi aina se yksi ja sama. Antibiootteja on todellisuudessa kuitenkin useita erilaisia, onneksi, koska monet yleisesti käytetyistä antibiooteista eivät enää pure niihin sairauksiin, joihin niitä on totuttu aiemmin käyttämään. Mihin antibiootteja siis oikeastaan tarvitaan? No, bakteerien aiheuttamiin tulehduksiin. Virusten aiheuttamiin tulehduksiin niistä ei ole apua. Ihminen ja lemmikit kohtaavat valtavan määrän bakteereita päivittäin ja yleensä elimistön oma puolustusjärjestelmä pystyy poistamaan kohtaamansa ”pahat bakteerit” ilman, että sitä itse edes huomaa. Joskus tämä puolustus kuitenkin pettää ja nämä ”pahat bakteerit” saavat ylivallan. Erityisesti perussairailla tai lapsilla, pennuilla, mummo-ihmisillä tai mummo-koirilla tähän tilanteeseen ajaudutaan helpommin, koska oma puolustusjärjestelmä ei ole niin vahva. Pahat bakteerit voivat ottaa ylivallan oikeastaan missä päin elimistöä tahansa, mutta muutamia yleisimpiä bakteereiden aiheuttamia tulehduksia ovat esimerkiksi tulehtuneet haavat, virtsatieinfektiot ja angiina. Nämä ovat tulehduksia, jotka on perinteisesti pystytty usein hoitamaan penisilliineihin kuuluvilla antibiooteilla.

Mitä antibiootit oikeastaan ovat ja mitä ne tekevät?

Antibiootit ovat ryhmä lääkkeitä, jotka vaikuttavat eri mekanismein, eri elimistön kudoksiin ja tietysti eri bakteereihin. Antibioottien tehtävänä on, tavalla tai toisella, estää bakteerien lisääntyminen tai tappaa ne, eli hankkiutua eroon näistä pahoista bakteereista ja poistaa niiden aiheuttama tulehdus. Yksinkertaista? Periaatteessa kyllä. Antibiootteja alettiin kuitenkin käyttää hallitsemattomasti myös tulehdusten ehkäisemiseksi, ei ainoastaan jo syntyneiden (ja diagnosoitujen) tulehdusten parantamiseksi. Niitä alettiin käyttää mm. nautojen ja broilereiden kasvua edistävinä lääkkeinä, jolloin antibioottijäämiä päätyi esimerkiksi syötävään lihaan ja eläinten elinympäristöön. Sieltä ne päätyvät lopulta myös ihmisten elimistöön. Mikä tässä sitten on ongelma? Se, että osalla bakteereista on luontaisesti kyky puolustautua antibiooteilta, jolloin nämä vastustuskykyiset bakteerit jäävät henkiin. Ne bakteerit, jotka kuolevat antibiootin takia, antavat lisätilaa niille, jotka pystyvät vastustamaan antibiootteja. Mitä enemmän antibiootteja käytetään, sitä enemmän tätä tapahtuu. Bakteereilla on myös ilmiömäinen kyky vaihtaa geenejä keskenään – siis antaa myös bakteerikaverille sellainen geeni, mikä tekee siitäkin vastustuskykyisen.

Kun antibiootit eivät enää toimi

Antibioottiresistenssi tarkoittaa siis oikeasti ominaisuutta, mikä joillakin bakteereilla on. Kykyä vastustaa antibiootteja, eli säilyä hengissä silloinkin, kun antibioottia on ympärillä. Aiemmin mainitsin, että antibiootteja on erilaisia ja ne toimivat eri bakteereihin. Miksei aina sitten vain valita jotain toista, parempaa antibioottia? Koska erilaisia antibiootteja ei ole loputtomasti. Tällä hetkellä ollaan siinä tilanteessa, että infektoituneet haavat tai virtsatieinfektiot eivät välttä mättä enää parane niillä ”perusantibiooteilla” millä on totuttu, jolloin tällaisiin hyvin usein esiintyviin tulehduksiin joudutaankin käyttämään laajakirjoisempia, vielä useampia eri bakteereita tappavia antibiootteja. Mitäs sitten? Pikkuhiljaa olemme siinä tilanteessa, että nämä paremmat, laajakirjoisemmatkaan antibiootit eivät enää riitä, koska bakteerit ovat kehittänet vastustuskyvyn myös niitä vastaan eivätkä enää kuole niihin. Jossain vaiheessa meillä ei ole enää uusia antibiootteja mistä valita, koska bakteerit ovat kehittäneet vastustuskyvyn niille kaikille.

Moni yleisesti käytetty antibiootti on nykyisin tehoton

Nykyisin ollaan jo siinä tilanteessa, että myöskään virtsatieinfektioita huomattavasti vakavampia tulehduksia, kuten aivokalvontulehdusta, verenmyrkytystä tai keuhkokuumetta ei enää välttämättä pystytä hoitamaan niillä antibiooteilla, mitkä ovat vielä 10 vuotta sitten olleet Maailman Terveysjärjestö WHO:n (World Health Organization) suosittelemia, vakavia tulehduksia parantavia lääkkeitä. Äskettäin tehdyssä Australialaisessa tutkimuksessa* on todettu, että enää alle puolet näistä vakavista sairauksista voidaan hoitaa niillä antibiooteilla, jotka vielä vuosikymmen sitten olivat tehokkaita. Tämä on erittäin suuri ongelma erityisesti köyhemmissä maissa, missä ei ole käytössä uusimpia, tehokkaampia antibiootteja ja miljoonia ihmisiä vuodessa kuolee, koska näitä tauteja aiheuttavat bakteerit ovat kehittäneet vastustuskyvyn tavanomaisemmille antibiooteille. Resistenttiongelmia on erityisen paljon siellä, missä antibiootteja yhä tänäkin päivänä myydään apteekista ilman reseptiä ja antibioottien käytöllä korvataan puutteellista hygieniatasoa.

Satoja tuhansia lapsia kuolee vuosittain antibioottiresistenssin takia

Australialaistutkimuksen* mukaan antibioottiresistenssiongelma on vakavin Kaakkois-Aasiassa, Indonesiassa ja Filippiineillä. Arviolta 3 miljoonaa lasta maailmassa sairastuu vuosittain verenmyrkytykseen, ja näistä lapsista lähes 600 000 kuolee. Monet siksi, että verenmyrkytyksen tai muun vakavan tulehduksen aiheuttanut bakteeri on vastustuskykyinen saatavilla oleville antibiooteille. Antibioottiresistenttiys on lasten kohdalla vielä ongelmallisempi kuin aikuisilla, koska markkinoille (hitaasti) tuotavien uusien antibioottien turvallisuutta ei ole aina tutkittu lapsilla.

Eläinlääkäreiden rooli antibioottiresistenssin torjunnassa

Eläinlääkäreillä on iso vastuu siinä, milloin ja mihin vaivaan antibiootteja määrätään. Iso osa tästä työstä tapahtuu tuotantoeläinten puolella, ja esimerkiksi Suomessa ollaan todella menestyksekkäästi saatu pudotettua käytettyjen antibioottien määrää keskittymällä tuotantoeläinten elinympäristön ja hyvinvoinnin parantamiseen, jolloin hyvän vastustuskyvyn omaavat eläimet eivät sairastu niin helposti eikä antibiootteja tarvita niin usein. Lisäksi tuotantoeläimiltä otetaan näytteitä tulehduksen aiheuttaneen bakteerin selvittämiseksi ja mielivaltaisen antibioottivalinnan sijaan määrätään tehokas antibiootti sen perusteella, mikä bakteeri tulehduksen aiheuttaa. Tilanne ei kuitenkaan ole näin hyvä monissa muissa maissa, vaikkakin EU:n alueella periaatteessa pyritään toimimaan samoin.

Miksi eläinlääkäri ei määrää antibiootteja vain omistajan pyynnöstä?

Lemmikinomistajan näkökulmasta saattaa olla turhauttavaa tulla sen saman korvavaivan takia uudelleen vastaanotolle, kun olisi paljon helpompaa vain saada se sama antibioottitippa kuin edelliselläkin kerralla. Mutta miksi eläinlääkäri ei määrää antibiootteja vain omistajan pyynnöstä? Jos olet jaksanut lukea koko tekstin tänne asti, alat nyt ehkä ymmärtää, miksi näin ei toimita. Antibioottiresistentit bakteerit ovat yhtä lailla lemmikkien ongelma, ja valitettavasti (vai onneksi?) eläimillä käytettävät erilaiset antibiootit ovat vielä rajatumpia kuin ihmisillä. WHO eli Maailman Terveysjärjestö on listannut tärkeimmät ja kriittisimmät ihmisten sairauksien hoidossa käytettävät antibiootit ja niiden käyttö eläinlääketieteessä täytyy perustella erityisen tarkasti tai on kokonaan kielletty. Eläinlääkäreillä on lakisääteisesti velvollisuus pyrkiä estämään antibioottiresistenttiyden leviämistä ja heidän on pystyttävä aina perustelemaan määräämiensä antibioottien käyttö tekemiensä tutkimusten ja löydösten perusteella. Tehokkaimmat antibiootit on jätettävä ihmisten vakavien tulehdusten hoitamiseksi, ja siksi eläinlääkäreiden on pidettävä osaltaan huolta siitä, että meillä nykyisin käytössä olevat antibiootit toimivat myös tulevaisuudessa. Antibiootit ovat henkiä pelastavia lääkkeitä. Eläinten antibioottirepertuaari kuluu loppuun aikaisemmin, ja se kenen kissan tai koiran kohdalle se keuhkokuume tai aivokalvontulehdus osuu, kiittää, kun meillä on vielä aseita hoitaa niitä. Valtaosa lemmikkien vaivoista ei ole antibioottihoitoa vaativia, vaan ongelman aiheuttajan taustasyyn selvittämisellä ja oikeilla (paikallis)hoidoilla voidaan välttää turhien antibioottien käyttö. Korvatulehduksesta vielä sen verran, että nykytiedon valossa ne ovat hyvin, hyvin harvoin antibioottihoitoa vaativia.

Oman lemmikin kohdalla tämä saattaa tuntua vain pisaralta meressä, mutta jokaisella turhaan käyttämättä jätetyllä antibioottikuurilla on merkitystä. Tässä tekstissä on keskitytty ainoastaan bakteereihin ja niiden antibioottiresistenssiin, mutta laajemmin puhutaan myös mikrobilääkeresistenssistä, mikä tarkoittaa periaatteeltaan samaa kuin edellä kuvattu, mutta tällöin puhutaan lisäksi virusten, sienten ja loisten vastustuskyvystä niitä vastaan kehitettyjä lääkkeitä kohtaan. Lisää ajankohtaista tietoa mikrobiresistenssistä löytyy englanniksi WOAH:n verkkosivuilta ja suomeksi esimerkiksi Ruokaviraston sivuilta!