Ihomato (D. repens)
Taudinaiheuttaja
Dirofilaria repens -nematodi eli sukkulamato
Vektori
Hyttyset (mm. Aedes, Culex, Anopheles)
Esiintyminen
Koko Eurooppa, pohjoisimmillaan Virossa ja Latviassa saakka. Suomessa on raportoitu yksi kotoperäinen tartunta ihmiseen. Pohjoismaissa ei tiettävästi ole raportoitu kotoperäisiä tartuntoja koiriin.
Tartunta
Dirofilaria repens leviää hyttysen piston välityksellä. Se käy läpi samantyylisen elämänkierron D. immitiksen kanssa; hyttynen saa infektoituneen koiran tai kissan verenkierrosta sukkulamadon nuoruusmuotoja, mikrofilarioita ruuansulatuskanavaansa, mistä ne vaeltavat hyttysen ruuminonteloon käyden läpi muodonmuutoksia. Lopulta ne kulkeutuvat hyttysen suuosiin ja niistä kehittyy infektiivinen toukkamuoto, jonka hyttynen voi tartuttaa verenimemisen yhteydessä jälleen koiraan tai kissaan (tai harvemmin ihmiseen). Nämä infektiisivet toukkamuodot pääsevät ihoon pistokanavan kautta ja vaeltavat ihonalais- ja lihaskudoksessa useiden kuukausien ajan. D. repens jää elämään nahanalaiskudokseen ja alkaa tuottaa mikrofilarioita verenkiertoon noin puolen vuoden kuluttua infektiosta
Taudinkuva
Dirofilaria repens ei aiheuta koiralla tai kissalla systeemistä sairautta, vaan usein melko harmittomia ihomuutoksia. Voimakkaissa tartunnoissa parasiittia voi löytyä leikkaustoimenpiteen yhteydessä myös mm. lihaskalvoilta, munuaisia ympäröivästä rasvasta, vatsaontelosta tai jopa silmän sidekalvolta. Voimakkaissa tartunnoissa iholla saattaa esiintyä pustuloita, haavaumia ja se voi kutista.
Ehkäisy
Lääkitseminen ehkäisevästi mikrofilarioita tappavilla makrosyklisillä laktoneilla (moksidektiini, selamektiini, ivermektiini, milbemysiini) kuukauden välein hyttyskauden aikana (Etelä-Euroopassa toukokuusta marraskuuhun), voimakkaan riskin alueilla läpi vuoden. Matkustettaessa Suomesta (non-endeeminen alue) Itä- tai Etelä-Eurooppaan (endeemisille alueille) alle kuukauden mittaiselle matkalle eläin tulee lääkitä vähintään kerran 30 päivän kuluessa altistuksen alkamistesta. Mikäli alueella pysytään pidempään (yli 1 kk ), toistetaan lääkitys 30 päivän välein ja vielä kertaalleen kotiin palattua 30 päivän kuluessa riskialueelta lähdettyä. Osassa Euroopan maista markkinoilla on vuoden suojan antava injektiovalmiste (moksidektiini), mikä voi olla hyödyllinen vaihtoehto kuukausittaiselle suun kautta annettavalle lääkitykselle oleskeltaessa pidempiaikaisesti riskialueella. Hyttysiä karkottavat valmisteet voivat olla hyödyllisiä (Scalibor-panta (deltametriini), Vectra 3D paikallisvaleluliuos (permetriini + dinotefuraani)), mutta näitä valmisteita EI saa käyttää kissoille!
Muuta huomioitavaa
Dirofilaria repens on zoonoosi eli se voi tarttua myös ihmiseen (vaatii hyttysen vektorikseen, eli ei kuitenkaan tartu suoraan kissasta tai koirasta).
Lähteet:
Deksne G, Jokelainen P, Oborina V, Lassen B, Akota I, Kutanovaite O, Zaleckas L, Cïrule D, Tupïts V, Talijunas A, Krümina A. The Zoonotic Parasite Dirofilaria repens Emerged in the Baltic Countries Estonia, Latvia, and Lithuania in 2008-2012 and Became Established and Endemic in a Decade. Vector-borne and Zoonotic Diseases 2021, 21:1-5
ESCCAP 2019 (European Scientific Counsel Companion Animal Parasites). Guideline 05 Control of Vector-Borne Diseases in Dogs and Cats, Third Edition.
Pietikäinen R, Nordling S, Jokiranta S, Saari S, Heikkinen P, Gardiner P, Kerttula A- M, Kantanen T, Nikanorova A, Laaksonen S, Lavikainen A, Oksanen A. Dirofilaria repens transmission in southeastern Finland. Parasites & Vectors 2017, 10:561
Saari S, Näreaho A, Nikander S. Elinympäristönä koira, koiran loiset ja loissairaudet. 1. p. Fennovet Oy, Helsinki, Suomi 2016